Heissan!
Kesän ajalta on taas jäänyt useampi päivitys tekemättä, päivittelen toivottavasti niitä tässä lähiaikoina urakalla... :)
Ekaluokkalaisen kännykkäkotelo valmistui muutama viikko sitten. Tämä on todellakin DIY-tuunaus-kierrätys -versio. Mietiskelin, että mikä kangas kestäisi ekaluokkalaisen käytössä mahdollisimman pitkään. Ei todellakaan mikään huopakangas tai muu ohut sellainen. Kankaan piti myös olla pojalle sopiva. Silmiini osui kodinhoitohuoneen nurkkaan lojumaan jääneet farkkupuntin pätkät. Pojan rikkinäiset farmarit kun oli keväällä napsastu shortseiksi...
Siinähän oli siis ratkaisu pulmaan. Ja mitä tästä taas opimme:
ä-l-ä k-o-s-k-a-a-n h-e-i-t-ä y-h-t-ä-ä-n m-i-t-ä-ä-n t-a-v-a-r-a-a r-o-s-k-i-i-n!!!!
Saatat tarvita sitä ennen kuin huomaatkaan!!! :)
Oman "ongelman" tähän tuunaukseen toi mun totaalisen karmaiseva vihasuhteeni ompelukoneen kanssa. Tällä kertaa kone suostui toimimaan muuten kohtalaisesti, mutta kertaalleen teki järkyttävän lankasotkun niin pahasti, että alalankarulla piti leikata saksilla kokonaan langattomaksi... Kone ei sinänsä ole vanha, mutta todella oikukas... ;) Koneessa sen vian TÄYTYY olla!!!
Vaihekuvia en tällä kertaa ottanut (koska tuskan hiki pukkasi ja ärräpäät lenteli), mutta tällainen siitä tuli:
Paukutin kankaaseen kiinni metallirenkulat, jotka toivottavasti kestävät rasitusta.
Läpän lukitus tarralla, joka ei kyllä oikeasti ole tarkoitettu kankaaseen kiinnitettäväksi, mutta kyllähän tuokin kiinni taipui, kun sitkeästi langalla neuloi... Mutta itse tarra onkin sitten tosi tiukka ja pitää läpän hyvin kiinni.
Muokkasin kankaan niin, että paksu farkkusauma kiertää kotelon alaosassa ja molemmissa sivureunoissa.
No, sinne se puhelin mahtui, kuvassa siis vain puolittain sisällä.
Vähän tylsä edestä, muutaman pinssin voisi tietty lisätä väriläiskäksi... :)
Sellaista. Taas saa hetken ajan hakea todellista inspiraatiota, ennen kuin seuraavan kerran ottaa "erän" tuon ompeluvehkeen kanssa... :)
Satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti